Muutenkin Marko Lehtosen pääluottamusmiestuuraus alkoi heikosti. Jo ensimmäisenä aamuna turvapalveluiden johtaja Hannu Kankkunen alkoi huutaa ja räyhätä hänelle niin, että vain seinät raikuivat Takomotien toimitalossa. No, turva-ala on täynnä näitä tekojensa seurauksia ymmärtämättömiä kuumakalleja.

Kesätauon aikana myös Ruotsin Securitaksen toimitusjohtaja Jan-Ove Nilsson hankki kielteistä kuuluisuutta. Jäätyään keväällä p-poliisin rysään maksulliselta naiselta tullessaan, nyt heinäkuussa siitä rapsahti syyte. Eli se on sittenkin niin kuin olen aina ajatellutkin: täytyy olla täysi m****u päästäkseen pomoksi Seculla.  

Lootassa oli kesätauon jäljiltä myös Helsingin poliisin tiedote Tallinnanaukion järjestyksenvalvonnasta. Eli nyt se minkä maailma on tiennyt jo 10 vuotta on virallista: Itäinen poliisipiiri on täysin voimaton jo kadun toisellapuolen omasta kammaristaan.

Turvasanomien uudet asiat ovat yksi uusi juttutyyppi ja tekstien enimmäispituus. Uusi juttutyyppi on artikkeliosastossa julkaistava Vastalause! -niminen mielipideartikkeli. Olen näet havainnut lukijapalautteessa oudon ilmiön, useat  täyttävät lomakkeen käydäkseen kirjeenvaihtoa kanssani.

Heidän pitäisikin sen sijasta kirjoittaa yleisönosastoon, sillä kyse ei ole sen kummemmasta kuin vain ihan tavallisesta julkisesta mielipiteenvaihdannasta. Koska kuitenkin monilta tämä on liikaa pyydetty ja aktiivisuus menisi muuten hukkaan, aloitetaan kokeilu.

Poimin muutamia näistä ns. kirjeenvaihtotapauksista henkilökohtaiseen käsittelyyni ja kirjoitan niiden perusteella artikkeliosastoon Vastalause! -nimisen mielipiteellisen tekstin. Niitä julkaistaan kysynnän mukaan sen kuuden kuukauden ajan kuin kokeilu kestää.

Toinen muutos tulee olemaan juttutyyppikohtainen merkkiraja. Eli teksteille asetetaan tavoitepituus, jota ei ole tarkoitus ylittää. Olen ollut enimmän osan uraani painetun lehdistön puolella töissä ja aloittaessani taoin kirjoituskoneella harvalla rivinvälillä noin kahden liuskan mittaisia tekstejä.

Tekstin piti pysyä rajoissaan, koska tila lehdessä oli palstametreinä mitattavaa myyntiarvoista tavaraa. Netin tultua olin pitkään sitä mieltä, ettei juttujen pituudella ollut enää merkitystä. Näin se ei kuitenkaan ole, sillä se huonontaa tekstin laatua ja on siksi myös huonoa lukijapalvelua.

Tähän asti Turvasanomien jutut ovat olleet aiheensa mittaisia. Vaikka merkkirajat nyt otetaankin käyttöön, niitä ei silti tuijoteta orjallisesti ja tehdä aiheelle väkivaltaa. Mutta silti, vähemmän on enemmän eli mitä lyhyemmin ja yksinkertaisemmin juttu saadaan kerrotuksi, sitä parempi se on.

TS ei ole mikään julistus tai saarna, joka olisi pakko lukea alusta loppuun. Se on lehti ja jutun laatu ratkaisee haluaako kukaan lukea sen vai ei. Jaarittelematon ja huokea kieli on yksi jatkamisen arvoinen painetun lehdistön perinne, jota on vaalittava nettiaikanakin.

Onko joulun jälkeistä elämää? Kysymys on täysin ajankohtainen siihen katsomatta mitä kalenteri ja lämpömittari näyttävät. Se nimittäin viittaa Turvasanomien toiminnan jatkuvaan uhanalaisuuteen, joka ei ole muuttunut miksikään tauon aikana.

Koko liuta pieniä tai isoja asioita voisi koska tahansa mennä pieleen ja tehdä lopun TS:tä. Huvittavaa on, että juuri mikään niistä ei sisällä väkivaltaa. Tämänvuotisen kesäohjelmiston kolumni ”Siis sä et voi tehdä noin” kertoikin kiertelemättä mitä Turvasanomien jokapäiväinen arki on.

Tätä eivät useimmat jaksaisi viikkoakaan, koska ovat niin lyhytjänteisiä ja kiinnostuneet vain omasta edustaan. Siksi en voi kuin nauraa Securitaksen edustajien sortamisyrityksille, ikäänkuin tässä taistelussa olisi kyse siitä kuka saa elää tuollaista arkea.

Työ on turhaa, eivät he pysty ohjailemaan Turvasanomia tai vaientamaan sitä.”Mitä enemmän nostatte kohua. Sitä enemmän lapsenne rakastaa mua”, lauloi joku joskus. Jos nyt sytytti, et varmasti ole secupomo ja tuskin muuten olet toimihenkilökään.

Eli yksikään heistä ei tule estämään Tapani Tuohimaata, kun tämä tekee minusta tänä vuonna marttyyrin ja aivan turhan takia. Kukaan heistä ei edes pysty kysymään hänen syitään saati sitten kyseenalaistamaan niitä. Ei, koska elämme Suomessa, joka ei ole länsimaa lainkaan.

Tässä taistelussa on kyse siitä, että haluan muuttaa Suomen siitä Valkovenäjän halpakopiosta mikä se on, keskustelevaksi länsieurooppalaiseksi demokratiaksi. Minä ja asiani liitymme tavoitteeseen vain ohimennen: ei tälläistä tapahdu avoimessa yhteiskunnassa. Siellä Tuohimaan kaltaiset asuvat kivien alla eivätkä uskalla tulla maan pinnalle. 

Mukavaa syksyä sinulle, hyvä lukijani! Toivottavasti viihdyt Turvasanomien parissa.

Jari Kähkönen
Turvasanomien julkaisija ja päätoimittaja